Jokamiehenoikeudet – mitä ne ovat?

Suomessa on ainutlaatuinen luonto, joka hurmaa kauneudellaan kaikkina vuodenaikoina. Vesistöt lohkaisevat maastamme merkittävän osan, mutta niiden ohella melko harvaanasutussa Suomessa on suuria metsä- ja peltoalueita, suomaata, tuntureita ja peltoa. Maassamme sovelletaan myös erityistä lakia, joka takaa, että kaikki maassamme oleskelevat yksityishenkilöt voivat nauttia upeasta luonnosta ilman turhia rajoituksia. Tällä lailla tarkoitetaan jokamiehenoikeuksia, jotka poikkeavat ainoastaan Suomen kansalaisille tarkoitetuista oikeuksista.

Jokamiehenoikeudet mahdollistavat liikkumisen lisäksi luontomatkailun, luonnon virkistyskäytön sekä monien luonnontuotteiden keruun. Näihin lukeutuvat esimerkiksi marjat, sienet, kukat sekä maahan pudonneet kävyt, terhot, kaarna ja oksat. Sen sijaan rauhoitetut kasvit on luonnollisesti jätettävä rauhaan, ja sammalta ja jäkälää saa kerätä ainoastaan maanomistajan luvalla. Koska harvalla urbaanilla kansalaisella on aukotonta tietoa siitä, mitkä kasvit ovat rauhoitettuja ja mitkä eivät, on parasta jättää epäselvät tapaukset suosiolla rauhaan. Ja luonto kiittää!

Jokamiehenoikeudet ovat väistyviä oikeuksia

Jokamiehenoikeudella tarkoitetaan sitä, että luonnosta voi nauttia esimerkiksi metsässä samoillen, sienestäen tai marjastaen. Nämä oikeudet ovat täysin maanomistajasta riippumattomia. Vastaavanlaista lainsäädäntöä on olemassa muissa Pohjoismaissa, mutta yleisesti ottaen kyseessä on todella harvinaislaatuinen käytäntö. Vaikka jokamiehenoikeuksien puitteissa saa liikkua yksityisillä maa-alueilla on kotirauhan suojaa kunnioitettava.

Kuten oikeuksiin yleensäkin, myös jokamiehenoikeuksiin liittyy vastuullisuus ja tiettyjen sääntöjen noudattaminen. Näiden mukaisesti toiminnasta ei saa aiheutua luonnolle tai maanomistajalle huomioitavaa haittaa, eikä toiminta saa olla jatkuvaa. Näin ollen poissuljetaan muun muassa kaupallinen, ammattimainen marjanpoiminta, jota saa hyvien tapojen mukaisesti harjoittaa ainoastaan maanomistajan suostumuksella.

Jokamiehenoikeus voidaan määritellä väistyväksi oikeudeksi. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että maanomistaja saa halutessaan ottaa alueen esimerkiksi peltokäyttöön väistyy jokamiehenoikeuksiin liittyvä käyttömahdollisuus. Maanomistajaa ei voi myöskään vaatia jokamiehenoikeuksien nojalla rajoittamaan metsänhoidollisia toimenpiteitä tai hakkuita.

Jokamiehenoikeuksiin liittyy pääpiirteissään muutamia seikkoja, jotka nimeämme seuraavaksi. Ne ovat yhtäläiset kaikille Suomessa asuville tai oleskeleville, eivätkä ne edellytä erillistä lupaa tai suostumusta. Esimerkiksi maa-alueiden käyttöä ei saa estää ilman painavaa syytä ja käytön on oltava ilmaista. Käyttö saa aiheuttaa korkeintaan vähäistä haittaa tai häiriötä, eikä sillä, kuka alueen omistaa, ole jokamiehenoikeuksien kannalta merkitystä. Jokamiehenoikeuksien ulkopuolelle jäävät piha-alueet, viljelykset ja muut tarkoituksenmukaiseen käyttöön otetut alueet. Toiminta ei saa häiritä eläinten (esimerkiksi lintujen), pesintää.

Tietyissä poikkeustapauksissa jokamiehenoikeuksien käyttöä saatetaan kuitenkin rajoittaa. Tällaiset tilanteet perustuvat virkamiesten, kuten Metsähallituksen, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen, puolustusvoimien ja lentokenttien tai satamien ylläpitäjien päätöksiin ja määräyksiin.

Yksityisillä teillä ja maa-alueilla liikkuminen

On päivänselvää, että julkisilla teillä liikkuminen on sallittua jokaiselle. Poikkeuksellisia liikenneväyliä ovat mökki- ja metsätiet, joilla voi liikkua jokamiehenoikeuksien nojalla ainoastaan jalkaisin, pyörällä tai hevosella.

Yksityisomistuksessa olevilla, maastossa sijaitsevilla maa-alueilla saa liikkua moottoriajoneuvolla ainoastaan maanomistajan luvalla. Ajoneuvon saa tosin pysäköidä tien pientareelle esimerkiksi marjastuksen ajaksi, sillä ajotielle pysäköinti olisi melkoinen turvallisuusriski. Mikäli tien varteen pysäköi, on syytä valita paikka sillä tavalla, että se on helposti nähtävissä kaikista suunnista.

Koska, missä ja milloin voi tehdä nuotion?

Moni yhdistää luonnossa liikkumiseen ja metsässä samoiluun eväät, nuotiokahvin ja herkullisina tirisevät grillimakkarat. Mielessä voi kuitenkin kolkutella epäilys siitä, onko tulenteko luvallista, ja millä ehdoilla.  Virkistys- ja leiripaikoilla on yleensä tarkoitukseen varattu alue, jossa kahvit saa tulille asianmukaisissa puitteissa. Yksityisalueella liikuttaessa asia on niin ikään yksiselitteinen: teoriassa nuotion saa tehdä ainoastaan maanomistajan suostumuksella.

Ennen metsäretkelle lähtöä ja etenkin ennen tulitukun raapaisua on viisasta vilkaista metsäpalovaroitusta, sillä toisinaan tulenteko on turvallisuussyistä kokonaan kielletty. Sen sijaan esimerkiksi kaasukäyttöisen retkikeittimen käyttö on sallittua ilman erillislupaa.

Eväistä, nuotiosta ja ruoanvalmistuksesta puhuttaessa on syytä muistaa, että retkeilijä on velvollinen huolehtimaan siitä, että leiripaikka jää siistiksi ja roskat toimitetaan asianmukaisiin jäte- tai lajittelusäiliöihin. Mikäli eväspaikalla ei sellaista ole, on retkeilijän velvollisuus viedä esimerkiksi käärepaperit tai tyhjät pakkaukset mukanaan.

Luonnossa liikkuessa pistää silmään, että valitettavan moni ei näytä piittaavan roskaamiskiellosta tuon taivaallista. Mikäli polulla tulee vastaan esimerkiksi tyhjiä muovipulloja, voi ne poimia mukaansa ja heittää asianmukaiseen kierrätysastiaan. Roskaamiskiellosta voi lukea lisää Jätelain 8:nnesta luvusta.

Luonnossa leiriytyminen

Jokamiehenoikeuksien nojalla luonnossa voi paitsi oleskella myös leiriytyä varsin vapaasti. Majoittua voi esimerkiksi teltassa, veneessä, autossa tai asuntovaunussa. Jos kyseessä on pidempiaikainen leiriytymistarve, on hyvä keskustella asiasta maanomistajan kanssa. Nyrkkisääntö on se, että yöpymisestä ei tulisi koitua maanomistajalle haittaa tai vahinkoa. Näin ollen toisen henkilön maata ei saa kaivaa pysyvää haittaa aiheuttavalla tavalla, ja rakentaminen on kielletty.

Leiriytymiseen ja sen luvallisuuteen liittyvät kysymykset askarruttavat yleensä mieltä ainoastaan yksityishenkilön omistamilla mailla liikuttaessa, sillä virkistysalueilla leiriytyminen on tavallisesti sallittua selkeästi merkityillä alueilla. Teltan pystyttäminen uimarannalle on puolestaan lähes poikkeuksetta kielletty.

Luonnonsuojelualueet

Jokamiehenoikeuksista puhuttaessa esiin nousee tiettyjä paikkasidonnaisia erityistapauksia, jotka saattavat herättää lisäkysymyksiä. Yksi näistä luonnonsuojelualueita ja kansallispuistoja koskeva lainsäädäntö. Seuraavien rivien myötä perehdymme muutamalla sanalla siihen, kuinka jokamiehenoikeuksia sovelletaan soidensuojelualueilla, kansallispuistoissa sekä luonnonpuistoissa ja hylkeidensuojelualueilla.

Kansallispuistoissa jalan liikkuminen on pääpiirteissään sallittua rajoitusosien ulkopuolella. Myös leiriytyminen on sallittua, joskin vain siihen tarkoitukseen suunnatuilla alueilla. Marjojen kerääminen, sienestäminen, onkiminen sekä pilkkiminen ovat sallittuja. Jokamiehenoikeuksissa luetellut pyöräily ja ratsastus on sallittua ainoastaan niihin tarkoitetuilla poluilla ja reiteillä.

Kansallispuistoja pienemmillä suojelualueilla, joihin lukeutuvat muun muassa metsien ja lehtojen suojelualueet, saa marjastaa ja sienestää vapaasti ei-kaupallisessa tarkoituksessa, mutta leiriytyminen on sen sijaan kielletty.

Soidensuojelualueet

Jokamiehenoikeuksia toteutetaan sellaisenaan soidensuojelualueilla, lukuun ottamatta rajoitusosia, joilla ei saa liikkua tiettyjen lintulajien pesimisaikana. Muutoin liikkuminen on vapaata, ja niin marjoja, sieniä kuin kasvejakin saa kerätä hyvien tapojen mukaisesti, luontoa kunnioittaen.

Luonnonpuistot ja hylkeidensuojelualueet

Sekä luonnonpuistoissa että hylkeidensuojelualueilla saa liikkua vain ja ainoastaan Metsähallituksen luvalla. Tätä sääntöä ei sovelleta niihin luonnonpuistoihin, joissa on tarkoituksenmukainen retkeilyreitti. Poikkeuksen ehdottomaan leiriytymiskieltoon muodostaa Kevon kansallispuisto, jossa leiriytyminen on sallittua siihen tarkoitetuilla alueilla niin ikään kaikille.

Facebook
Pinterest
Twitter
LinkedIn