Suomen kansalaisilla on monia oikeuksia ja velvollisuuksia, joita ei välttämättä sovelleta maassamme asuviin ulkomaalaisiin. Oikeudet takaavat pääsyn tiettyihin etuihin, asioihin, paikkoihin ja toimintoihin, mutta ne tuovat mukanaan myös vastuuta ja velvollisuuksia.
Seuraavien rivien myötä perehdymme siihen boostcasino kasino, millaisia Suomen kansalaisen oikeudet ja velvollisuudet ovat vallitsevan lainsäädännön puitteissa vuonna 2018. Sivuamme myös EU-kansalaisen oikeuksia ja velvollisuuksia ja pohdimme pikaisesti oikeuksien toteutumista globaalilla tasolla.
Voidaksemme syventyä tarkemmin pääaiheeseemme, eli Suomen kansalaisen oikeuksiin ja velvollisuuksiin, aloitamme siitä, kuka on Suomen kansalainen. Asia, joka oli aiemmin itsestäänselvyys, on nykyisin huomattavasti monipolvisempi asia. Kansalaisuus ja kansallinen identiteetti eivät välttämättä kulje käsi kädessä, ja yhä useammalla on myös kaksoiskansalaisuus. Näitä teemoja käsittelemme enemmän myös meistä kertovassa kirjoituksessamme.
Kuka on Suomen kansalainen?
Globalisaation myötä kansalaisuuksien ja kansallisvaltioiden rajat ovat hämärtyneet ennennäkemättömällä tavalla. Henkilöllä voi elämäntilanteensa ja perhesuhteidensa vuoksi olla useampia kansalaisuuksia, jotka tuovat mukanaan omat oikeutensa ja velvollisuutensa. Seuraavien rivien myötä keskitymme määrittelemään sitä, kuka on Suomen kansalainen. Check on vikingslots.
Suomen kansalaisuuden saa automaattisesti syntymässä, kun äiti tai lapsen isä (joko raskausaikana isyytensä tunnustanut mies tai äidin aviomies) on Suomen kansalainen, ja lapsi Syntyy Suomessa. Mikäli lapsi syntyy ulkomailla, on syntymästä tehtävä kansalaisuusilmoitus.
Kansallisuus on tuolloinkin automaattinen, mikäli lapsen äiti on suomalainen. Mikäli lapsen suomalainen isä ja lapsen äiti ovat keskenään avioliitossa, saa lapsi niin ikään automaattisesti Suomen kansalaisuuden. Jos lapsen suomalainen isä ja lapsen äiti eivät ole naimisissa, saa lapsi Suomen kansalaisuuden isyyden vahvistuksen ja kansalaisuusilmoituksen jälkeen. Kansalaisuutta voi hakea myös adoptiolapselle. Mikäli vanhemmat ovat eri maiden kansalaisia, voidaan lapselle myöntää kaksoiskansalaisuus. Suomi on sallinut kaksoiskansalaisuuden 1.6.2003 lähtien.
Myös sellainen Suomessa syntyvä lapsi, jonka vanhemmilla ei ole minkään maan kansalaisuutta, voi saada Suomen kansalaisuuden. Tällainen menettely on kuitenkin harvinaislaatuinen, ja tavallista kansalaisuusmenettelyä raskasrakenteisempi.
Suomen kansalaisuuden menettäminen
Suomen kansalaisuuden voi tietyissä olosuhteissa menettää. Näin on esimerkiksi sellaisen kahden valtion kansalaisen kohdalla, joka on 22-vuotias, ja jolla ei ole riittävän kiinteää yhteyttä Suomeen. Lisäksi kansalaisuuden voi menettää henkilö, joka on kansalaisuushakemuksessa tai kansalaisuusilmoituksessa esittänyt vääriä tietoja tai henkilöä, jolle on annettu Suomen kansalaisuus isänsä kansalaisuuden mukaisesti, mutta isyys on sittemmin kumottu.
Suomen kansalaisen oikeudet
Suomen kansalaisen oikeuksiin, jotka määritellään perustuslaissa, lukeutuvat muun muassa oikeus Suomen passiin, oikeus Suomeen saapumiseen ja toiseen maahan luovutuksesta kieltäytymiseen, oikeus äänensä antamiseen presidentin vaalissa, eduskuntavaaleissa ja kansanäänestyksissä, 18-vuotta täyttäneellä on oikeus ehdokkaaksi asettumiseen eduskuntavaaleissa. Lisäksi voi tulla valituksi sellaisiin virkoihin, joissa edellytetään Suomen kansalaisuutta. Kansalaisuudesta riippumatta jokaista Suomessa oleskelevaa koskevat jokamiehenoikeudet, jotka oikeuttavat muun muassa maa- ja vesialueiden käyttöön ja omaan käyttöön tarkoitettujen marjojen ja sienien poimintaan.
Suomen kansalaisen velvollisuudet
Oikeudet tuovat mukanaan velvollisuuksia. Suomen kansalaisen on huomioitava toiminnassaan niin ikään perustuslaissa määritellyt velvollisuudet. Näistä mainittakoon oppivelvollisuus, jonka mukaisesti jokaisen 7-16-vuotiaan on suoritettava perusopetuslaissa määritelty peruskoulun oppimäärä. Velvollisuuksiin lukeutuu myös verovelvollisuus, jonka avulla kerätyillä varoilla rahoitetaan julkisia palveluita. Jokaisella Suomen kansalaisella on oltava 1-3 etunimeä ja sukunimi, ja vanhempien velvollisuutena on turvata lapsilleen turvallinen elämän alkutaival.
Niin ikään jokaisella kansalaisella on velvollisuus onnettomuustilanteessa auttamiseen. Mikäli esimerkiksi ohikulkija näkee jonkun tarvitsevan apua, eikä puutu tilanteeseen tai hälytä apua, voi laiminlyönnistä ja piittaamattomuudesta seurata rangaistus.
Suomi on EU-maista puhuttaessa poikkeus, sillä maassamme vallitsee edelleen asevelvollisuus, joka koskee 18-60 vuotiaita miehiä. Armeijan vaihtoehtona on siviilipalvelus. Mikäli kumpikaan edellä mainituista vaihtoehdoista ei vaikuta mahdolliselta vaihtoehdolta, on kyseessä totaalikieltäytyminen, joka merkitsee käytännössä vankilatuomiota. Mikäli sota joskus syttyisi, on jokaisen Suomen kansalaisen velvollisuutena maan puolustaminen.
EU-kansalaisen oikeudet
Edellä mainittujen ohella on mainittava EU-kansalaisen oikeudet, jotka mahdollistavat vapaan liikkumisen, ja työnteon EU:n alueella sekä oikeuden EU-vaaleissa äänestämiseen ja samaisissa vaaleissa ehdolle asettumiseen.
Suomen ja EU-kansalaisen oikeudet ja velvollisuudet ovat yksilöidympiä velvollisuuksia, joita kattavimpina voidaan pitää kaikille ihmisille kuuluvia oikeuksia ja velvollisuuksia. Kansalaisuudesta, sukupuolesta, etnisestä taustasta tai uskonnosta riippumattomiin perusoikeuksiin kuuluvat muun muassa oikeus elämään, vapauteen omaisuuteen, tasa-arvo, sananvapaus, liikkumavapaus, uskonnonvapaus, kokoontumisvapaus, oikeus omaksi tuntemakseen kieleen ja kulttuuriin, oikeus sosiaaliturvaan, oikeus äänioikeuteen.
Oikeuksien toteutumisessa globaalilla tasolla vakavia puutteita
Oikeuslista kuulostaa varsin kattavalta ja yhdenvertaisuuden takaavalta, mutta karu tosiasia on se, että monien oikeuksien toteutuminen on pelkkä idealistinen mielikuva ja utopia. Epätasa-arvo on läsnä lähes jokaisessa yhteiskunnassa, ja universaalisti varmaa on ainoastaan se, että globaalilla tasolla tasoarvon toteutuminen on valitettavan epävarmaa. Esimerkiksi työlainsäädännössä on äärimmäisen vakavia puutteita.
Oikeuksien toteutumista ja ihmisten tietoisuutta omista oikeuksistaan pyritään sopimaan erilaisten kansainvälisten ja kansallisten sopimusten avulla. Tunnetuin näistä lienee YK:n ihmisoikeuksien julistuksen ensimmäinen artikla, jossa todetaan seuraavasti: ”Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä.”
Oikeuksien toteutuminen ja samanarvoisuus Suomessa
Epätasa-arvoisuus on lisääntynyt huolestusta herättävällä tavalla myös Suomessa. Viimeisten vuosikymmenten aikana lintukodossamme on tuudittauduttu siihen, että kaikilla on katto päänsä päällä, kukaan ei kärsi maassamme todellista nälkää, ja että sosiaalista eriarvoistumista ei maassamme tapahdu. Kilpailu on kiristynyt esimerkiksi opiskelupaikkojen suhteen, ja lukiokirjojen masullisuus saattaa aiheuttaa hankaluuksia pienituloisissa perheissä.
Vaikka sosiaaliturvamme on periaatteessa hyvä ja koulutus- ja terveydenhuoltopalveluiden tulisi olla kaikille riittävät on myös niiden piirissä nähtävissä huolestuttavia piirteitä. Sote-uudistus asettaa etenkin syrjäseutujen asukkaita haasteellisiin tilanteisiin, ja joidenkin potilaiden kohdalla tehdään resurssisyistä yhä herkemmin päätös siitä, että tiettyä hoitoa ei anneta tai jatketa.
Kaikki kynnelle kykenevät hakeutuvat yksityisten palveluiden pariin, joten työllä ja tuskalla rakennettu julkinen terveydenhuolto on huolestuttavammassa tilanteessa kuin koskaan aiemmin. Se, kuinka tilanne kehittyy seuraavien vuosien aikana, on vielä epäselvää, joten voimme vain odottaa pelonsekaisin tai toiveikkain tuntein.