Suomessa on noin 2,5 miljoonaa palkansaajaa, joiden velvollisuudet ja oikeudet määritellään Työ- ja elinkeinoministeriön valmistelemassa ja kehittämässä työlainsäädännössä. Työlainsäädännön osa-alueita ovat muun muassa vuosilomalaki, työsopimuslaki, työehtosopimuslaki, vuorotteluvapaalaki, palkkaturvalaki, työaikalaki sekä opintovapaalaki. Työlainsäädännössä ovat työ- ja elinkeinoministeriön ohella mukana sekä työntekijöiden että työnantajien etujärjestöt. Työlainsäädäntö on tarkoitettu turvaamaan jokaisen Suomen kansalaisen ja Suomessa työskentelevän oikeudet.

Työlainsäädännön soveltamisesta ja valvonnasta vastaa puolestaan Työsuojeluhallinto, vaikkakin valvonta on käytännössä aluehallintorvirastojen työsuojeluviranomaisten vastuulla. Henkilöstön osallistumisjärjestelmiin liittyvä lainsäädäntö on puolestaan yksi yhteistoiminta-asiamiehen vastuualueista.

Työelämä on viime vuosisatojen ja vuosikymmenten aikana kokenut valtavia muutoksia ja murroksia, jotka ovat vaikuttaneet siten, että työelämälainsäädäntö on vaatinut päivittämistä ja ajanmukaistamista. Suomen työlainsäädäntö on kansainvälisellä tasolla vertailtaessa työntekijän kannalta monilta osin varsin edullinen, vaikka jokaisella hallituskaudella ilmeneekin uudistuksia, jotka eivät välttämättä tunnu ihmisläheisiltä ja humaaneilta.

Valtaosa työntekijöiden oikeuksia turvaavasta lainsäädännöstä on niin kutsuttua pakottavaa oikeutta. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että mikäli työsopimus vähentää työtekijän etuja lainvastaisella tavalla, on kyseinen kohta sopimuksesta mitätön. Esimerkiksi jokamiehenoikeus on sen sijaan väistyvää oikeutta.

Seuraavien rivien myötä tutustumme rajallisen tilan vuoksi työsopimuslain ja työehtosopimuslain lisäksi lähemmin ainoastaan vuosilomalakiin, vuosiloman ansaitsemiseen ja vuosilomapalkkaan. Jotta laatimastamme oppaasta saisi mahdollisimman paljon irti, olemme pyrkineet esittämään asiamme mahdollisimman helppotajuisella ja lukijaystävällisellä tavalla.

Työehtosopimuslaki

Työehtosopimuksella tarkoitetaan sopimusta, jonka vähintään yksi työnantaja tai rekisteröity työnantajainyhdistys tekee vähintään yhden rekisteröidyn työntekijäin yhdistyksen kanssa työsopimuksiin tai työsuhteisiin liittyvistä, noudatettavista ehdoista. Työehtosopimus on laadittava poikkeuksetta kirjallisena.

Mikäli työehtosopimusta ei ole tehty määräajaksi, voi jompikumpi sopimuksen osapuolista irtisanoa sen missä vaiheessa tahansa ensimmäisen kolmen kuukauden kuluessa. Mikäli työehtosopimus on solmittu yli neljäksi vuodeksi, katsotaan se neljän vuoden kuluttua samaan tapaan voimassaolevaksi kuin työehtosopimus, jolla ei ole erikseen määriteltyä voimassaoloaikaa.

Työsopimuslaki

Työntekijä sitoutuu työsopimuksella työskentelemään työnantajalle tämän valvonnassa palkkaa tai muuta vastiketta saadakseen. Työsopimuslakia tulee noudattaa, vaikkei vastikkeesta olisi sovittu, mutta tosiseikkojen nojalla on selvää, että työtä ei ole tarkoitettu vastikkeetta tehtäväksi. Lakia on sovellettava, vaikka työ tapahtuisi työntekijän kotona, tämän tuotantovälineillä.

Työsopimus on mahdollista laatia joko kirjallisena, suullisena tai sähköisenä. Työsopimus solmitaan toistaiseksi voimassa olevaksi, ellei sitä laadita jostakin perustellusta syystä määräaikaiseksi. Mikäli työnantaja on laatinut määräaikaisen työsopimuksen ilman perusteltua syytä, katsotaan se toistaiseksi voimassa olevaksi. Työsopimuksessa voidaan määritellä enintään kuuden kuukauden mittainen koeaika. Mikäli työntekijä on koeaikana poissa töistä työkyvyttömyyden tai perhevapaan vuoksi, voi työnantaja halutessaan pidentää koeaikaa enintään kuukaudella jokaista työkyvyttömyys- tai perhevapaajakson 30 kalenteripäivää kohden. Koeajan aikana työsopimus on mahdollista purkaa kumman osapuolen osalta hyvänsä. Työsopimuksen purku ei ole kuitenkaan sallittua syrjinnän tai epäasiallisilla perusteilla.

Elinkeinoelämän keskusliiton osallistuminen työlainsäädäntöön

Elinkeinoelämän keskusliitto (EK) vaikuttaa omalta osaltaan työlainsäädäntöön. Tämä tapahtuu osallistumalla sen valmisteluun ja työelämän kehittämiseen monipuolisesti, eri hallintoelimissä ja työryhmissä toimimalla. EK:n näkemyksen mukaan työlainsäädäntöä tulisi kehittää tuottavuutta ja yritysten kilpailukykyä optimoivaan suuntaan.

EK:n toiminta ei rajoitu ainoastaan Suomen rajojen sisäpuolelle, sillä se on mukana muiden eurooppalaisten työnantajajärjestöjen kanssa Euroopan unionin työlainsäädäntöön liittyvien normien ja asetusten valmistelussa. Toiminta tapahtuu käytännössä esimerkiksi Busineseuropen välityksellä.

Vuosilomalaki – vuosiloman määräytyminen ja vuosilomapalkka

Vuosiloman ajalta maksetaan keskimääräinen tai säännönmukainen palkka luontaisetuineen, jotka annetaan tuolloin vähentämättöminä. Mikäli työntekijä on oikeutettu luontaisetuihin, jotka eivät ole hänen ulottuvillaan vuosilomaa vietettäessä, maksetaan ne rahana. Vuosilomalakia sovelletaan pääsääntöisesti niin työ- kuin virkasuhteeseenkin. Näin ollen laki koskee työntekijöiden ohella viranhaltijoita ja virkamiehiin.

Vuosilomalaista puhuttaessa on syytä huomioida kolme erillistä ajanjaksoa, jotka ovat sen kannalta keskeisessä asemassa. Nämä ovat lomamääräytymisvuosi, joka viittaa vuosilomalaissa 1.4-31.3. väliseen ajanjaksoon ja lomakausi, joka tarkoittaa puolestaan 2.5.-30.9. välistä aikaa. Edellä mainittujen ohella määritellään erikseen arkipäivät, joilla tarkoitetaan kaikkia muita päiviä paitsi sunnuntaita, kirkollisia juhlapäiviä, itsenäisyyspäivää, joulu- ja juhannusaattoja, pääsiäislauantaita ja vappua.

Vuosiloman ansaitseminen

Jokaisella työntekijällä on pääsääntöisesti oikeus 2,5 arkipäivän lomaa jokaista täyttä lomanmääräytymiskuukautta kohden. Mikäli työsuhde on lomanmääräytymisvuoden loppuun tultaessa kestänyt alle vuoden, vähenee oikeus sen sijaan 2 arkipäivään per lomanmääräytymiskuukausi.

Täydeksi lomanmääräytymiskuukaudeksi katsotaan sellainen kalenterikuukausi, jonka aikana työntekijä on työskennellyt vähintään 14 päivän ajan. Mikäli työntekijä työskentelee sellaisen sopimuksen alaisena, jonka myötä hän työskentelee joinakin kalenterikuukausina vähemmän kuin 14 päivää, pidetään lomanmääräytymiskuukautena sellaista kalenterikuukautta, jonka kuluessa työntekijä on työskennellyt vähintään 35 työtunnin ajan. 35 työtunnin sijaan voidaan soveltaa 7:ssä lakipykälässä määriteltyä työssäoloaikaan verrattavissa olevaa tuntia.

Työssäolon veroisella ajalla tarkoitetaan sellaista töistä poissaoloaikaa, jolta työantaja on velvoitettu maksamaan työntekijälleen palkkaa. Työssäolon veroiseksi ajaksi katsotaan myös työajan tasaamiseksi annetut vapaat, joiden avulla työntekijän keskimääräinen viikkotyöaika saadaan tasattua korkeimmaksi laissa säädetyksi viikkotyöajaksi.

Työssäolon veroiseen aikaan ja viikkotyöajan tasaamiseen liittyy edellä mainitun lisäksi ehto siitä, että työssäolon versioisina vapapäivinä pidetään ainoastaan yli neljän päivän vapaapäiviä, edellyttäen, ettei vapaata ole myönnetty sellaiseksi yhtenäiseksi ajanjaksoksi, joka ylittää kestoltaan kuusi arkipäivää.

Elämäntilanteesta johtuvat, vuosiloman ansaitsemiseen vaikuttavat poikkeukset

Koska henkilöillä on työuransa aikana vaihtelevia elämäntilanteita, pidetään työssäolon veroisena aikana myös joitakin poikkeustilanteita, jolloin työntekijä on estynyt työnteosta. Näihin lukeutuvat muun muassa työsopimuslain 4:nnen luvun 1:ssä pykälässä määritelty erityisäitiysvapaa ja 6:ssa pykälässä säädetty tilapäinen hoitovapaa. Lisäksi huomioidaan sairaudesta tai tapaturmasta johtuva työskentelyn estyminen, joskin enintään 75 työpäivän ajan per lomanmääräytymisvuosi. Mikäli työntekijä on työkuvuton lomanmääräytymisvuoden päätteeksi, jatketaan aikaa maksimissaan 75 työpäivän ajan kyseisen sairauden tai tapaturman osalta.

Työssäolopäivien veroisiksi katsotaan lisäksi lääkärin määräämä, joko ammattitaudin tai tapaturman seurauksena työkyvyn palauttamiseksi suoritettavaa lääkinnällistä kuntoutusta, niin ikään maksimissaan 75 työpäivän ajan lomanmääräytymisvuodessa. Jos kuntoutus jatkuu lomanmääräytymisvuoden päättymisen jälkeen yhtäjaksoisena, huomioidaan kuntoutusjaksoa kohden enintään 75 työpäivää.

Lainsäädännössä on lisäksi eritelty erikseen sairauden leviämisen estämiseksi annettu, työskentelyn estävä viranomaismääräys sekä opintovapaalaissa määritelty opintovapaa, jota on mahdollista saada enintään 30 päivää lomanmääräytymisvuodessa. Opintovapaaseen johon liittyy ehto siitä, että työntekijän on palattava työhönsä heti opintovapaan päätyttyä.

Lainsäädännössä huomioidaan myös enintään 30 työpäivän mittainen lomauttaminen, lomauttamiseen liittyvä työviikkojen lyhentämistä tarkoittava järjestely ja varusmies- tai siviilipalvelukseen liittyvä täydennyspalvelu tai ylimääräinen palvelu tai julkiset luottamustehtävät tai todistajana kuuleminen, josta ei ole oikeutta kieltäytyä. Nämä lukeutuvat kansalaisen velvollisuuksiin.