Ihmisoikeudet kuuluvat kaikille ihmisille yhtäläisesti, yleismaailmallisesti ja ikuisesti.

Ihmisoikeudet ovat luovuttamattomia: näitä oikeuksia ei voi menettää sen enempää kuin voi lakata olemasta ihminen.

Ihmisoikeudet ovat jakamattomia: sinulta ei voida evätä jotakin oikeutta siksi, että se on “vähemmän tärkeä” tai “epäolennainen”. Ihmisoikeudet ovat riippuvaisia toisistaan: kaikki ihmisoikeudet ovat osa toisiaan täydentävää kehystä. Esimerkiksi mahdollisuutesi osallistua hallintoon vaikuttaa suoraan oikeuteesi ilmaista itseäsi, saada koulutusta ja jopa hankkia välttämättömyystarvikkeita.

Toinen määritelmä ihmisoikeuksille on ne perusnormit, joita ilman ihmiset eivät voi elää ihmisarvoisesti. Jonkun ihmisen ihmisoikeuksien loukkaaminen tarkoittaa sitä, että häntä kohdellaan ikään kuin hän ei olisi ihminen. Ihmisoikeuksien puolustaminen on kaikkien ihmisten ihmisarvon kunnioittamisen vaatimista.

Vaatimalla näitä ihmisoikeuksia jokainen ottaa myös vastuun siitä, ettei toisten oikeuksia loukata ja että tuetaan niitä, joiden oikeuksia loukataan tai evätään.

Ihmisoikeudet inspiraationa ja voimaannuttamisena

Ihmisoikeudet ovat sekä inspiroivia että käytännöllisiä. Ihmisoikeusperiaatteet pitävät yllä visiota vapaasta, oikeudenmukaisesta ja rauhanomaisesta maailmasta ja asettavat vähimmäisvaatimukset sille, miten yksilöiden ja instituutioiden tulisi kaikkialla kohdella ihmisiä. Ihmisoikeudet antavat ihmisille myös toimintakehyksen, kun näitä vähimmäisvaatimuksia ei noudateta, sillä ihmisillä on ihmisoikeudet, vaikka lait tai vallassa olevat tahot eivät tunnustaisi tai suojelisi niitä.

Koemme ihmisoikeuksiamme joka päivä Yhdysvalloissa, kun hartaudumme uskontomme mukaisesti tai emme harrasta lainkaan, kun keskustelemme ja kritisoimme hallituksen politiikkaa, kun liitymme ammattiliittoon ja kun matkustamme maan muihin osiin tai ulkomaille. Vaikka pidämme näitä toimia yleensä itsestäänselvyyksinä, ihmiset täällä ja muissa maissa eivät nauti kaikkia näitä vapauksia yhtä lailla. Ihmisoikeusloukkauksia tapahtuu myös päivittäin tässä maassa, kun vanhempi pahoinpitelee lasta, kun perhe on koditon, kun koulu ei tarjoa riittävää opetusta, kun naisille maksetaan vähemmän palkkaa kuin miehille tai kun yksi henkilö varastaa toiselta.

Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus

Kaikkia ihmisperheen jäseniä koskevat oikeudet ilmaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1948 Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa (UDHR). Holokaustin ja toisen maailmansodan kauhistuttavien kokemusten jälkeen ja suuren osan maailman väestöstä koetteleman äärimmäisen köyhyyden keskellä monet ihmiset pyrkivät luomaan asiakirjan, johon kirjattaisiin ne toiveet, pyrkimykset ja suojelu, joihin jokaisella ihmisellä maailmassa oli oikeus, ja jolla varmistettaisiin, että ihmiskunnan tulevaisuus olisi erilainen. Ks. osa V, “Liitteet”, jossa on UDHR:n koko teksti ja yksinkertaistettu versio.

Julistuksen 30 artiklaa muodostavat yhdessä kattavan julistuksen, joka kattaa taloudelliset, sosiaaliset, kulttuuriset, poliittiset ja kansalaisoikeudet. Asiakirja on sekä yleismaailmallinen (se koskee kaikkia ihmisiä kaikkialla) että jakamaton (kaikki oikeudet ovat yhtä tärkeitä ihmisyyden täysimääräisen toteutumisen kannalta). Julistus ei kuitenkaan ole sopimus, eikä siinä ole täytäntöönpanomääräyksiä. Se on pikemminkin aiesopimus, joukko periaatteita, joihin Yhdistyneiden Kansakuntien jäsenvaltiot sitoutuvat pyrkiessään tarjoamaan kaikille ihmisille ihmisarvoisen elämän.

Viimeisten 50 vuoden aikana ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus on saanut kansainvälisen tapaoikeuden aseman, koska useimmat valtiot kohtelevat sitä ikään kuin se olisi laki. Hallitukset eivät kuitenkaan ole soveltaneet tätä tapaoikeutta tasapuolisesti. Itä-Euroopan, Latinalaisen Amerikan ja Aasian sosialistiset ja kommunistiset maat ovat korostaneet sosiaalisia oikeuksia, kuten koulutusta, työpaikkoja ja terveydenhuoltoa, mutta usein rajoittaneet kansalaistensa poliittisia oikeuksia. Yhdysvallat on keskittynyt poliittisiin oikeuksiin ja kansalaisoikeuksiin ja vastustanut voimakkaasti hallintoja, jotka kiduttavat, kieltävät uskonnonvapauden tai vainoavat vähemmistöjä. Toisaalta Yhdysvaltain hallitus tunnustaa harvoin terveydenhuoltoa, kodittomuutta, ympäristön saastumista ja muita sosiaalisia ja taloudellisia ongelmia ihmisoikeuskysymyksiksi, erityisesti omien rajojensa sisällä.

Eri puolilla Yhdysvaltoja on syntymässä liike, joka pyrkii kyseenalaistamaan tämän ihmisoikeuksien kapean määritelmän ja palauttamaan sosiaaliset, taloudelliset ja kulttuuriset oikeudet niille kuuluvalle paikalle ihmisoikeusagendalla. Oikeus syödä on yhtä perustavanlaatuinen kuin oikeus olla joutumatta kidutetuksi tai vangituksi ilman syytteitä!