Sosiaalityöntekijät ovat intohimoisia palvelemaan muita. He käyttävät tätä intohimoa haavoittuvien ihmisryhmien, kuten lasten, vanhusten ja vammaisten, puolustamiseen. Tämän vuoksi sosiaalityö on sidoksissa sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen, mikä johtaa usein pyrkimyksiin suojella edellä mainittujen ryhmien oikeuksia.

Tässä artikkelissa käsitellään, mitä sosiaalinen oikeudenmukaisuus on, miksi se on tärkeää ja miten sosiaalinen oikeudenmukaisuus soveltuu sosiaalityön alaan.

Mitä on sosiaalinen oikeudenmukaisuus?

Sosiaalinen oikeudenmukaisuus liittyy uskomukseen siitä, että kaikilla ihmisillä tulisi olla yhtäläiset oikeudet ja mahdollisuudet. On kuitenkin paljon epäselvyyttä siitä, mitä tämä tarkalleen ottaen tarkoittaa. Jotta sosiaalista oikeudenmukaisuutta voitaisiin ymmärtää paremmin, on hyödyllistä tarkastella sen historiaa.

Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden historia
Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden käsitteellä on uskonnolliset juuretExternal link:open_in_new, ja se sai alkunsa vuonna 1843 italialaiselta filosofilta ja papilta Luigi Taparelli d’Azegliolta, kertoo voittoa tavoittelematon koulutusorganisaatio Intercollegiate Studies Institute (ISI). ISI toteaa, että katolinen kirkko otti “sosiaalisen oikeudenmukaisuuden” virallisesti osaksi opetustaan paavi Pius XI:n vuonna 1931 antamassa enkyylissä “Quadragesimo AnnoExternal link:open_in_new”. Näissä varhaisissa keskusteluissa sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta käsiteltiin rikkaiden ja köyhien välistä kasvavaa kuilua teollisen vallankumouksen jälkeen ja progressiiviselle aikakaudelle.

Suuren laman jälkeen sosiaalityön ammattikunta koki painopisteiden muutoksen ja otti käyttöön sosiaalisen oikeudenmukaisuuden painopisteen. Social Work Today -artikkelissaan “Keeping Social Justice in Social WorkExternal link:open_in_new” tohtori Frederic Reamer selittää, kuinka monet sosiaalityöntekijät “työskentelivät ensisijaisesti julkisissa hyvinvointivirastoissa ja muissa New Deal -ohjelman aikana aloitetuissa sosiaalisissa ohjelmissa, jotka oli suunniteltu yhteiskunnan köyhimpien ja haavoittuvimpien kansalaisten auttamiseksi”.

Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ajatus sai lisää huomiota sen jälkeen, kun amerikkalainen poliittinen filosofi John Rawl julkaisi vuonna 1971 teoksen “A Theory of JusticeExternal link:open_in_new”. Sen johtavana periaatteena oli, että ihmisillä on “yhtäläinen oikeus mahdollisimman laajaan järjestelmään yhtäläisiä perusvapauksia, jotka ovat yhteensopivia kaikkien samanlaisen vapausjärjestelmän kanssa”. Rawlin ajatukset ja teoriat sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta ovat edelleen olleet ajankohtaisia taloustieteessä ja politiikassa. Esimerkiksi Yhdistyneet Kansakunnat ja The International Forum for Social Development mainitsevat Rawlin oikeudenmukaisuusajatukset koko vuoden 2006 julkaisussaan “Social Justice in an Open World: The Role of the United NationsExternal link:open_in_new.”.

Miksi sosiaalinen oikeudenmukaisuus on tärkeää?

Sosiaalinen oikeudenmukaisuus edistää oikeudenmukaisuutta ja tasapuolisuutta monilla yhteiskunnan osa-alueilla. Sillä edistetään esimerkiksi yhtäläisiä taloudellisia, koulutuksellisia ja työelämän mahdollisuuksia. Se on tärkeää myös yksilöiden ja yhteisöjen turvallisuuden kannalta.

National Education Associationin (NEA) Diversity ToolkitExternal link:open_in_new -työkalupaketin mukaan “sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puuttuminen johtaa sosiaaliseen sortoon”. NEA toteaa, että tämä voi olla “rasismia, seksismiä, ikärasismia, luokkasyrjintää, ableismiä ja heteroseksismiä”. Se ehdottaa myös seuraavia strategioita sosiaalisen oikeudenmukaisuuden edistämiseksi:

Keskittyminen monimuotoisuuteen
Kohdataan sorron vaikutukset
Opi ja puutu asenteisiin ja käyttäytymiseen, jotka ylläpitävät sortoa.
omaksutaan osallistava ajattelutapa
Sosiaalityöntekijät soveltavat edellä mainittuja strategioita edistääkseen kasvua ja muutosta haavoittuvissa ryhmissä, kuten seniori-, LGBTQ-, asunnottomien, veteraanien ja pakolaisten yhteisöissä.

Sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen liittyvät kysymykset

Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kysymykset kattavat monia aloja. Pachamama AllianceExternal link:open_in_new -järjestö, joka ajaa alkuperäiskansojen ja luonnon oikeuksia, sanoo, että sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kysymykset voivat johtua ennakkoluuloista esimerkiksi rodun, sukupuolen, iän, seksuaalisen suuntautumisen, uskonnon, kansallisuuden, koulutuksen ja henkisten tai fyysisten kykyjen alalla. Sosiaalityöntekijöiden on puututtava näihin kysymyksiin, kun he edistävät yhteiskunnallista kehitystä ja muutosta.

Kansallinen sosiaalityöntekijöiden liitto (NASW) mainitsee viisi sosiaalisen oikeudenmukaisuuden painopistealuettaExternal link:open_in_new: äänioikeus, rikosoikeus/nuoriso-oikeus, ympäristöoikeus, maahanmuutto ja taloudellinen oikeudenmukaisuus. Muita yleisiä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden painopisteitä ovat terveydenhuolto, koulutus ja työntekijöiden oikeudet. Vaikka liberaalit ja konservatiivit suhtautuvat eri tavoin sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen liittyviin kysymyksiin ja siihen, miten niihin tulisi puuttua, sosiaalityöntekijät ovat sitoutuneet puuttumaan kohtaamiinsa sosiaalisiin epäoikeudenmukaisuuksiin.

Mitä sosiaalinen oikeudenmukaisuus on sosiaalityössä?

Sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja sosiaalityötä ei voi erottaa toisistaan. Sosiaalityöntekijät käyttävät vahvoja viestintä- ja empatiataitojaan voidakseen olla yhteydessä stressiä ja traumoja kokeviin potilaisiin, jotka voivat liittyä sosiaaliseen epäoikeudenmukaisuuteen. He varmistavat, että ihmisiä kohdellaan kunnioittavasti, ja edistävät sosiaalista oikeudenmukaisuutta muun muassa kouluissa, sairaaloissa, sosiaalikeskuksissa ja hoitokodeissa.

NASW:n eettisten sääntöjenExternal link:open_in_new mukaan “Sosiaalityön ammatin ensisijaisena tehtävänä on parantaa ihmisten hyvinvointia ja auttaa täyttämään kaikkien ihmisten inhimilliset perustarpeet kiinnittäen erityistä huomiota haavoittuvien, sorrettujen ja köyhyydessä elävien ihmisten tarpeisiin ja voimaannuttamiseen.” Tämä on myös NASW:n eettisten sääntöjen mukaista. NASW luettelee sosiaalisen oikeudenmukaisuuden yhdeksi sosiaalityön ammatin keskeisistä arvoista, joihin kuuluvat muun muassa seuraavat:

Sosiaalisen oikeuden ura

Sosiaalityön lisäksi on olemassa useita muita sosiaalisen oikeudenmukaisuuden alaan kuuluvia uria. Jos etsit tapoja auttaa yksilöitä ja yhteisöjä puuttumaan epäoikeudenmukaisuuksiin, kannattaa harkita seuraavia sosiaalisen oikeuden uria:

Mielenterveystyöntekijä: Psykiatriseen sosiaalityöhön läheisesti liittyvä mielenterveystyöntekijä tai -ohjaaja tarjoaa hoitoa ja tukea mielenterveys- tai käyttäytymisongelmista kärsiville. Mielenterveystyöntekijät arvioivat asiakkaiden mielenterveyttä, laativat hoitosuunnitelmia ja -tavoitteita ja työskentelevät asiakkaiden kanssa auttaakseen heitä toipumaan. He voivat myös tehdä valistustyötä auttaakseen yhteisön jäseniä tunnistamaan merkkejä tuhoisasta käyttäytymisestä. Useimmat mielenterveysneuvojan tehtävät edellyttävät vähintään kandidaatin tutkintoa, mutta monet vaativat myös maisterin tutkinnon.

Uhrien asianajaja: Uhrien asianajaja avustaa rikosten uhreja rikosoikeudellisen prosessin kaikissa vaiheissa. Hän toimii uhrien puolesta ja varmistaa, että heidän oikeuksiaan ei loukata. Tehtäviin voi kuulua henkisen tuen tarjoaminen, resurssien ja lähetteiden antaminen sekä avustaminen rikosoikeudellisissa lomakkeissa. Joissakin kouluissa on tarjolla erityisesti uhrien avustamiseen keskittyviä tutkinto-ohjelmia.

Yhteisön kehittäjä: Yhteisökehittäjät – joita kutsutaan toisinaan myös yhteisöpalvelujohtajiksi – vastaavat yleistä hyvinvointia tukevien yhteisön laajuisten ohjelmien koordinoinnista. Tehtävään voi kuulua tarvittavien ohjelmien tunnistaminen sekä tiedotustoiminnan suunnittelu ja hallinnointi. Yhteisön kehittäjät työskentelevät usein voittoa tavoittelemattomissa järjestöissä tai valtion virastoissa. Tähän tehtävään sisältyy makrososiaalityön elementtejä, sillä siinä keskitytään toteuttamaan laajamittaisia ratkaisuja yhteisön epäoikeudenmukaisuuksiin.

Lobbaaja: Lobbarit edustavat tiettyjä poliittisia etuja ja pyrkivät vaikuttamaan poliitikkoihin, jotta nämä äänestäisivät näitä etuja suosivan lainsäädännön puolesta. Lobbaus voidaan katsoa sosiaalisen oikeudenmukaisuuden uraksi, jos edustat lainsäädäntöä, jolla pyritään puuttumaan yhteisön epäoikeudenmukaisuuksiin. Lobbaajaksi ryhtymisestä voi olla hyötyä, jos on suorittanut valtio-opin, journalismin, oikeustieteen, viestinnän tai suhdetoiminnan tutkinnon. Myös työkokemuksesta voi olla hyötyä, jos sinulla on työkokemusta juuri niistä asioista, joita haluat edustaa.

Lakimies: Lakimiehet edustavat yksityishenkilöitä ja yrityksiä erilaisissa oikeudellisissa kysymyksissä, myös sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen liittyvissä riidoissa. Lakimiehenä neuvot asiakkaita, teet tutkimusta oikeudellisista ongelmista ja esittelet tosiasioita tuomioistuimessa. Useimmissa osavaltioissa lakimiesten on hankittava juridisen tohtorin (J.D.) tutkinto ja läpäistävä asianajajatutkinto ennen kuin he voivat harjoittaa ammattiaan. Jos olet kiinnostunut sekä sosiaalityöstä että oikeustieteestä, voit harkita sosiaalityön maisterin (MSW) ja oikeustieteen tohtorin tutkintoa. Tämäntyyppiset kaksoistutkinnot on suunniteltu antamaan sinulle ymmärrys siitä, miten oikeuspolitiikka vaikuttaa monimutkaisiin sosiaalisiin kysymyksiin.